Hiilen määrä peltomaassa

Hiilipitoisuus kertoo siitä, kuinka paljon maassa on eloperäistä ainesta. Maaperään on sitoutunut enemmän hiiltä kuin maanpäälliseen kasvillisuuteen. Ilmakehään verrattuna maassa on lähes kaksinkertainen määrä hiiltä. Pienikin muutos maaperän hiilen määrässä voi vaikuttaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen ja siten ilmastonmuutokseen.

Luonnonvarakeskus on seurannut peltomaan hiilipitoisuudessa tapahtuneita muutoksia vuodesta 1974 lähtien. Näytteenotto on toistettu 1987, 1998, 2009 ja 2018. Vuoden 1974 tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia myöhempien vuosien tulosten kanssa erilaisen määritysmenetelmän vuoksi. Näytealaverkosto kattaa maantieteellisesti koko Suomen lukuun ottamatta pohjoisinta osaa. Tuoreimmassa vuoden 2018 näytteenotossa mukana oli noin 650 näytealaa. Eri vuosien näytteenottoalojen lukumäärät näkyvät alempana olevassa taulukossa.

Maaperäseurannan perusteella hiilipitoisuus on peltomaan pintakerroksessa laskenut vuodessa keskimäärin 0,4 % edellisen vuoden tasosta sekä kivennäismailla että orgaanisilla turve- ja multamailla.  Kivennäismailla muutos vastaa noin 220 kg suuruista hiilivaraston hävikkiä hehtaarilta vuodessa. Orgaanisilla mailla hiilivaraston pieneneminen on huomattavasti tätä suurempaa. Hiilen väheneminen pellosta heikentää maaperän rakennetta sekä kykyä pidättää ravinteita ja kosteutta, lisäksi ilmastopäästöt kasvavat. Eloperäinen aines ylläpitää myös maan kasvukunnon kannalta tärkeää maaperäeliöstöä. 

Hyvässä kunnossa oleva pelto voi toimia hiilinieluna, jos humusta hajoaa vähemmän kuin sitä syntyy maahan jäävistä kasvintähteistä, lannasta ja maanparannusaineista. Nurmilla hiilipitoisuus on vähentynyt hitaammin kuin yksivuotisilla kasveilla.

Koko Suomessa peltomaiden pintaosassa (0-15cm) on noin 161 Mt hiiltä, josta 117Mt kivennäismailla ja loput eloperäisillä.  Kivennäismaiden kokonaishiilimäärän on arvioitu olevan noin 300 Mt.

Hiilen määrä peltomaassa kuvaa eloperäisen aineksen määrää peltomaassa (multavuus). Sen avulla voidaan arvioida eri toimenpiteiden vaikutuksia maaperän tuottavuuteen.

Indikaattorin tiedot saadaan Luken toteuttamasta peltomaiden kemiallisen tilan valtakunnallisesta seurantatutkimuksesta (Valse-tutkimus). Suomi on tutkimuksessa jaettu neljään alueeseen (pohjoinen, itä, länsi ja etelä) maaperän luontaisen vaihtelun perusteella. Hiilipitoisuus arvioitiin 0-15 cm maakerroksesta kivennäismaille ja orgaanisille maille erikseen.

Tämä indikaattori on yksi yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) vaikuttavuusindikaattoreista.

Näytteenotto toteutetaan seuraavan kerran noin kymmenen vuoden kuluttua.

Eri vuosien näytealojen lukumäärät ja keskiarvon keskivirheet ovat alla olevassa taulukossa.