Siirry pääsisältöön

Nitraattipitoisuudet pinta- ja pohjavesissä

1.10.2015 Päivitetty 22.2.2017

Nitraattipitoisuus pohjavesissä on pysynyt lähes muuttumattomana, mutta pintavesien nitraattipitoisuus puolestaan on hieman noussut.

Nitraatit vesistöissä ovat peräisin lannoitteista tai typpipitoisten aineiden hajoamisesta, yhdyskuntien jätevesistä ja soiden ojituksesta.

Typpi on yksi pääkasviravinteista, joita vesistössä ei normaalisi esiinny suuria määriä. Kun typpeä on paljon saatavilla, on tämä yksi syy vesistöjen rehevöitymiseen.

Valtaosa nitraattialtistuksesta saadaan luontaisista lähteistä: vihanneksista, hedelmistä  ja talousvedestä. Kasvisten käsittely ja hyvä viljelykäytäntö vähentävät  saantia.

Yleisesti ottaen Suomen pinta- ja pohjavesien nitraattipitoisuudet ovat alhaisella tasolla verrattuna muihin Euroopan maihin. Pohjavesissä arvo 50 mg/l nitraattia ylittyi jaksolla 2012-2015 neljällä maa- ja metsätalouden kuormittamalla alueella, mutta pitoisuudet olivat valtaosin alle 25 mg/l. Vuodesta 1996 lähtien pintavesien nitraattipitoisuudet ovat pysyneet pääosin vakaina ja voimakkaita nousevia trendejä ei havaittu jaksolla 2012-2015.

Nitraattipitoisuudet pohjavesissä

Allow functional cookies to show the embedded graph.

Mitä indikaattori mittaa?

Indikaattori kuvaa nitraattipitoisuuksien muutoksia vesistöjen valuma-alueilla. Nitraatti (nitraatti-ioni NO3-) on luonnossa esiintyvä yhdiste.

Vesien nitraattipitoisuuksista saadaan tietoja ympäristöhallinnon järjestelmästä, jonne on koottu tietoa vesinäytteiden laadusta.

Indikaattori on yksi yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) vaikuttavuusindikaattoreista.

Indikaattoritietojen seuraava päivitys on kesällä 2022.